3... 2... 1... 0!

Torstai, perjantai, lauantai, SUNNUNTAI: Hollanti.
Enää kolme päivää aikaa ennen kuin lähden Hollantiin Comenius-projektin kautta, tarvitsematta maksaa itse mitään. Jos siis Hollannissa ei aio ostaa mitään. Matkat, majoittumiset ja ruoat on maksettu valmiiksi.
     Nyt pitäisikin miettiä, mitä kaikkea otan mukaan (varusteluettelon tavaroiden lisäksi), ja paljonko uskallan rahaa otaa (ja paljonko sitä on Kuopion jälkeen enää lompakossa)...
     Sain viikon alussa sähköpostia isäntäperheeni oppilaalta, joka osallistuu Comeniusprojektiin. Hänen nimensä on Dominique, ja hän lähetti minulle kuvan itsestään ja perheenjäsenistään. (heillä on suloinen koira ♥ ) Ja lisäksi, Dominique täyttää 15 vuotta ensi viikon perjantaina, päivänä, jona lähden heidän luotaan. Ostan siis hänelle syntymäpäivä-/läksiäislahjan. Mutta minkä? Se on vielä mietinnän alla, vaikka alkaakin tulla jo kiire. Tuliaiset perheelle olen jo ostanut.
     Lisäksi meidän toivottiin ottavan mukaan kuvia perheestä, kavereista, kodista jne. Koti ja perhe on kuvattu, kaverit kuvaamatta. Annoin tänään varoituksen, että otan heistä kuvan, joten toivottavasti he huomenna ovat varautuneen hymyilemään kameran edessä. :)

~180€

Kävin tänään taas Kuopiossa. Pikkusiskon oli pakko päästä shoppailemaan, ostaa takki. Eikä edes saatu ostettua, kun niissä malleissa, mistä se tykkäs, ei ollu sopivia kokoja. Toivottavasti löytyy vielä sopiva.

Minä ostin:

○ mp3:n (n.80€)
○ huppari (n.35€)
○ pipo (n.10€)
○ alusvaatteita (n.20€)
○ Adidaksen laukku (n.40€)
○ toppi (n.5€)
○ hampurilaisateria + limppari (n.7€)
○ irtokarkkia (2,5€)
                                  yht. ~179,50€

Tulihan taas käytettyä rahaa. ^^ Ja ensi viikolla lisää, kun lähden Hollantiin... Eheh... Sitten taitaa tulla eteen karkkilakko karkkirahan puuttessa. Tai sitten alan tehdä enemmän kotitöitä ja ansaita enemmän karkkiraha... No,näkee sitten. ^^

Pipoprojektille takapakkia

Onnistuin neulomaan pipon joustinneuleosan. Jopa ilman virheitä. (tai sitten en vain huomaa niitä) Mutta... se näyttää kyllä AIVAN liian pieneltä. Kapealta siis. Vaikuttivatkohan äitini varastosta löytyneet suositusta ohuemmat puikot asiaan? Laitan facebookissa viestiä epäilyistäni kaverilleni. Hän kuitenkin ehti lähteä, ennen kuin saan vastausta, ja illalla hän soittaa minulle.
     "Sähän teit ne 56 silmukkaa, mitkä oli ohjeessa?"
"Joo..."
"Sun olis pitäny laskee ne silmukat uusiks, kun se lanka on ohuempaa ku ohjeessa."
"Ai jaa..."
"Mä taisin kyllä sanoo siitä sulle..."
"Joo, niin sanoitkii. Mut en mä raski enää purkaa sitä... Jos neulon sen loppuun ja ostan uudet langat ja sit teen niistä uuden pipon. Annan tän nyt sit vaikka pikkuveljelle..."
"Okei, mä voin sitte vaikka auttaa laskemaan ne silmukat."
"Kiitti."
"Moikka."
"Moikka."
     Noin se suurin piirtein meni. Neuloin sitten pipoa illalla telkkaria katsellessa, ja äiti tuli katsomaan. "Ei tuo kyllä mahdu..." hän toteaa, kun paljastan antavani pipon pikkuveljelle, kun siitä kerran liian pieni tulee minulle. "Nuken pipo korkeintaan. Pura pois, ettei mene hukkaan."
     Neulon vielä pari kierrosta, mutta sitten päätän purkaa pipon alun. Vedän puikot irti yksi kerrallaan, ja katson aikaansaannostani. "Purkamaan vaan..." ajattelen, ja alan vetää lankaa neuleesta ja keriä sitä lankakerän ympärille. Nyt puikot ja lanka odottavat pöydälläni.
     Aamulla koulussa saan ohjeet silmukoiden laskemiseen kaveriltani. Toivottavasti muistan vielä oikein:
- katso paketista silmukkamäärä kymmenellä sentillä vaakasuoraan
- mittaa päänympärys
- kerro silmukkamäärä (x) päänympäryksellä (esim. 55cm)
  --> 5,5x = luotavien silmukoiden määrä
     Ja kotona vaan neulomaan...

Perjantain kotiorja

Taas on puolet koulupäivästä takana, ja radio-ohjelmakin on melkein toteuttamista vaille valmis. Enää kolme tuntia, media, englanti ja fysiikka, ja sitten pääsee kotiin. Tänään ei tarvitse tehdä läksyjä, perjantaina on taksvärkkipäivä, eli päivätyökeräys. (työskennellään 6h ja saadaan palkaksi 10€ tai enemmän, joka sitten tuodaan kouluun ja lahjoitetaan tokujen valitsemiin kohteisiin, tänä vuonna Afrikkaan koulunkäynnin edistämiseksi ja MLL:n turvakotien toimintaan, jos oikein muistan)
     Minä jään perjantaina kotiin. Saan kympin äidiltäni siitä, että leivon (pitsaa, mokkapaloja, kääretorttu, kuivakakku) ja siivoan (imurointi + astioiden tiskaus + tiskikoneen tyhjennys + pyykinpesukoneen tyhjennys + pyykkien ripustus)... siis kaikkea, mitä pitää tehdä, mutta mikä eri ole kovin kivaa. Leipominen vielä menettelee, mutta siivoaminen on jo eri asia. Onneksi minun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin, sillä pikkusiskoni on seiskalla, ja näin ollen myös päivätyökeräyksessä mukana. Hänkin jää kotiin, ja teemme työt yhdessä.

TUHON AIKAKIRJA (Philip Reeve)

(Kävelevien koneiden & Kadotetun mantereen jatko-osa)
Kirja-arvostelu
____________________________________________________________________________
Juoni lyhyesti
Köynnösmaa-Anchorage, Kadotetulle mantereelle kiintokaupungiksi juurtuneena on tylsä paikka elää. Ainakin 15-vuotiaan Wrenin mielestä, sillä hän haaveilee seikkailuista. Vaikka sellaisista, joissa hänen vanhempansa Tom ja Hester olivat nuorempina olleet mukana. Kun kaupunkiin vastoin kaikkea todennäköisyyttä ilmestyy oleskeluaan salaavia Kadonneita poikia, Wren haistaa mahdollisuuden seikkailuun ja varastaa näiden puolesta salaperäisen, vanhatekun aikaisen Tinakirjan.
     Sen seurauksena hän päätyy ensin panttivangiksi sukellusveneeseen ja sitten orjaksi Brightonin lomaparatiisin pormestarin vaimolle.Enää Wren ei kaipaa seikkailuja ja hän alkaa ymmärtää, mikseivät hänen vanhempansa halua puhua omistaan.
     Tinakirja päätyy pormestarille, ja se tuntuu vetävän puoleensa kaikenlaisia vallantavoittelijoita ja järjestöjä. Pian Wren onkin keskellä vaaralliseksi muuttunutta Seitsemättä taivasta orjapoika Theoon turvautuen.


Tuomio          ***½ / *****

Kirjan kerronta on selkeää ja mielenkiintoista, juonenkäänteet tulevat sopivissa paikoissa ja ne sisältävät tarpeeksi jännitystä, vaikka ovatkin osittain ennalta arvattavissa ja ehkä hieman jopa toistavat edellisten osien juonirakenteita. Kansien väliin on onnistuneesti punottu ahdistusta, surua, iloa, vihaa, rakkautta, toivoa... mukana on koko tunteiden skaala.
     Loppuratkaisu on suurimmalta osin ennalta-arvattava, kovin moni ei kirjoita päähenkilöilleen traagista loppua. Mukana on silti myös elementtejä, jotka yllättivät, kuten Wrenin "möläytys" ja Hesterin päätös.


Hahmot
Vanhoja edelleen kuvioissa mukana mm:
Tom, Hester, Shrike, Pennyroyal, Patalakki

Uusia hahmoja mm:
Kalapulla, Theo, Boo-Boo, Cynthia



"     Wren pudisti päätään. Hän tiesi vain sen, että Tinakirjan takia oli kuollut taas yksi ihminen. Hän toivoi, ettei olisi koskaan ottanut koko karmeaa opusta neiti Freyan kirjastosta.
     Boo-Boo hätisti makuuhuoneensa ovella seisovan vartijan tiehensä ja kääntyi Wrenin ja Theon puoleen. Hän tarkasteli heitä vino hymy huulillaan ja otti Wrenin kädet omiinsa. "Rakkaat lapset", hän sanoi. "olen hirveän pahoillani siitä, että yrityksenne lentää tiehensä epäonnistui. Sehän sinulla oli tavoittena, vai kuinka, Wren? Käskit lentäjiä tankaamaan mieheni jahdin, jotta sinä ja Theo voisitte lentää yhdessä pois täältä. Olenko oikeassa?"
     "Minä -" Theo aloitti.
     "Theolla ei ollut mitään tekemistä koko jutun kanssa!" Wren protestoi.     "

Sain siivouskärpäsen pureman!

Sainpas tänään vihdoinkii siivottua oman huoneen kunnolla, tässä kaikki mitä huoneelleni tapahtui tänään:
• lakanoiden vaihto
• vuodevaatteiden tuuletus (myös petarin)
• verhoista pölyjen pois ravistelu
• imurointi + lattian moppaus
• pölyjen pyyhkiminen
• pyykkivuoren vieminen pyykkikoriin
• yöpöydän siistiminen
• työpöydän siistiminen (ei tosin tullu kovin siistiä...)
+ aakkotin vieläpä olkkarin DVD:t..!

*

Mediakurssin kymmenen kuvan kuvasarja on kuvattu,

nyt se odottelee näyttämistään muistitikulla.

Tässä kuitenkii jo pikku kurkistus mun kuvasarjaan.

Rrrrrrrrrrranskaa!

Eilen oltiin ahkeria ranskan tunnilla. Ope lähti vähäks aikaa pois luokasta, ja alettiin kattoo salaa Muumeja videotykillä. Sitte piti kirjottaa ranskaks joku 80-100 sanan aine. Laitetiin sitte ope kääntämään meidän lauseita koko tunti tai kertomaan omia ehdotuksiaan. Hyvin opitaan. ^^
t. ahkera ranskanopiskelija ilmoittautuu ♥

Puhdasta mainostusta?

"Tule mukaan seikkailemaan Robertin kerhoon!" Niin lukee mainosjulisteessa, jonka vein tänä aamuna koulun seinälle laitettavaksi. Kerhoa pitävät kaksi kaveriani ja minä. Toivottaan, että sinne tulisi pieniä 2-4 luokkalaisia, joille kerho on tarkoitettu. *mainostusta*
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Koulun jälkeen olisi tänään isoskoulutus-info Pappilassa. Pitäisikö mennä? En jaksaisi... Enkä kyllä välttämättä haluaisi leireille isoseksikaan... Eivätkä koulutusviikonloput ja merkintöjen kerääminen innosta. (käsitykseni osasta isoskoulutusta) Taidan jättää väliin, vaikka esim. toinen kerhonpitäjäkavereistani on menossa.
     Ei kai sitä tarvitse kaikessa olla mukana, mitä kaverit harrastavat? En kyllä ole ollutkaan, edes vapaa-vapaa-vapaa-ajan vietossa, johon ei kullu harrastuksia tms. Toivottavasti en vieraannu joukosta, ole osa inside-joukkoa, jonka inside-juttuja en tajua.
     Keksin jo vaihtoehtoista puuhaa isoskoulutuksellekin: menen ostamaan lankoja pipon neulomista varten. Kaverini, käsitöiden ihmelapsi, velho varsinkin neulomisessa, lupasi auttaa minua neulomaan helpon pipon itselleni ja lainata sopivat puikot. ♥ Jospa osaisin neuloa sen pipon. Mutta viitsimisestä se taitaa enemmän olla kiinni.

Starttipäivä

Sunnuntai ei tuo tullessaan lauantaita myöhäisempää herätystä. Aamu ei kuitenkaan ole yhtä kiireinen kuin eilen, vaan ehdin käydä facebookissa ja kirjoittaa lauantain ostoksistani lyhyesti ja lähettää farmvillessä muutaman lahjan.
     Tänään on vuorossa kerhonohjaajien starttipäivä. Se alkaa klo 9.45 kirkossa. Jumalanpalveluksen yhteydessä kerhonohjaajat siunataan tehtäväänsä (minä ja pari kaveriani mukaan lukien ♥). Jumalanpalveluksen loppupuolella vatsani alkaa kurnia, sillä viimeksi olen syönyt seitsemän aikoihin hieman jogurttia aamupalaksi.
     Kun jumalanpalvelus loppuu, menemme Pappilaan ja saamme eteemme pitsaa ja mehua. Kun kaikki ovat syöneet, alamme keskustella siitä, millaisia kerhoja aiomme alkaa pitää ja ketkä haluaisivat isoseksi lasten viikonloppuleireille yms.
     Puoli kahden maissa lopetamme, ja soitan kyydin kotiin. Kotiin päästyäni ajatukseni alkavat tuntua puurolta monen peräkkäin huonosti nuukutun yön jälkeen, mutta istun silti taas koneen ääreen. Välillä käyn tekemässä jotain muuta, kuten läksyjä tai syömässä, mutta palaan silti koneen ääreen istumaan ja tuijottamaan ruutua. Vain tuijottamaan. Sammutan koneen alkaessani torkahdella istualleen, mutta palaan sitten tarkastamaan netistä mediakurssin tehtäviä ja kirjoittamaan blogia.

Soppailemaan Kuopioon -->

Lauantai

7.15 herätyskello soi, mutta laitan torkun päälle kahdesti. Sängystä pääsen nousemaan vasta puoli kahdeksan jälkeen. Aamupalaksi hotkin paahtoleipää ja kaakota. Harjaan hampaani nopeasti ja vaihdan päälleni farkut, pari toppia päällekäin ja hupparin. Meikkaan nopeasti ja harjaan hiukseni. Päälle suihkutan reilusti lakkaa, josta kuitenkin harjaan suurimman osan pois.      Pääsen Kuopioon shoppailemaan! Istun autossa aamu-unisena musiikkia kuunnellen ja vastailen hajamielisesti kuljettajana toimivan äitini kysymyksiin, kuten siihen, mitä aion ostaa: "Farkut, hupparin, verkkarit, laukun, pipon, lapaset..."
     Auton äiti vie musiikkikeskuksen parkkipaikalle: hän ei halua pysäköidä keskustan parkkihalleihin tai kadunvarteen, sillä musiikkikeskuksella pysäköinti on helppoa ja ilmaista kiekolla kaksi tuntia. Äiti aikoo käydä siirtelemässä autoa välillä ruudusta toiseen, ja kääntää kiekkoa.
     Äitini aloittaa kahvilasta, mutta minä suuntaan Seppälään. Raahaan sovituskoppiin kymmenet erilaiset mustat farkut, mutta yhdetkään eivät ole hyvät: ensimmäiset lököttävät väärällä tavalla, toiset ovat rikki, kolmannet ovat liian ohuet, neljännet ovat väärän malliset... En saa ostettua Seppälästä mitään. Päätän kuitenkin tulla myöhemmin ostamaan ne ohuet, mutta muuten hyvät farkut, jos en löydä parempia.
     Seuraavaksi kävelen kiekan Lindexissä kuitankaan edes harkitsematta ostaa mitään. Laukkukeskus on vieressä, joten piipahdan sinne. Laukut ovat kuitenkin mielestäni väärän kokoisia, värisiä tai yksinkertaisesti liian kalliita minun budjetillani. Lähden pettyneenä jatkamaan matkaani H&M:lle. En taaskaan löydä mitään, joten suuntaan Vero Modaan. Poikkean matkalla Glitterissä ihailemassa koruja, mutten edelleenkään osta mitään. Vero Modassakin sovitan parit farkut, mutta nekin ovat väärän mallisia.
     En ole löytänyt mitään, mutta aikaa on kulunut jo pari tuntia. Päätän mennä Jim&Jilliin toivoen löytäväni sieltä hupparin, jollaisen olin aiemmin harkinnut ostavaniIisalmen X-Globesta, mutta jättänyt kuitenkin ostamatta. Ja kuinka ollakaan, Jim&Jillissä huppareita on vaikka kuinka paljon. Ja vieressä on ihanat mustat farkut! Kerään mukaani sovituskoppiin vielä pari toppia ja paidan. Haluaisin ostaa ne kaikki, mutta koska jo pelkät farkut maksavat 50€ päätän ostaa vain farkut ja hupparin. Toistaiseksi pärjään vanhoilla topeillani ja paita olisi kuitenkin piilossa hupparin alla.

huppari n.25€, farkut n.50€ Jim&Jill
(farkuista jäi vaaleemmat kohdat pois, kun liitin ne kuvaan + ne näyttää tosi pieniltä...)

     Ensimmäinen kauppa tänään, josta en lähtenyt tyhjin käsin jää taakse, ja menen KeSportiin etsimään verkkareita. Löydän verkkatakkeja, joiden pienin koko on L. Aivan liian iso minulle. Muut verkkatakit eivät ole kivan nköisiä. Ostan KeSportista kuitenkin Puman mustat lökärit. Päätän käydä katsomassa, olisiko Sportian valikoimissa kyseisiä verkkatakkeja tai vastaavia. Onhan siellä. Tarkistan rahatilanteeni, ja totean, että minulla ei ole tarpeeksi käteistä mukana, ja Visa Electronillani päivässä käytettävissä olevaa rahaa on jäljellä liian vähän. Soitan äidille ja selitän tilanteen. Hän tulee maksamaan verkkatakkini. Äiti ehdottaa, että menisimme seuraavaksi yhdessä syömään. Ruokarahat äidin lompakosta? Sehän kelpaa.
     Äiti vie kuitenkin ensin ostokset autoon ja siirtää sitä. Käyn sillä välin Aleksi 13:a ja bongaan laukun, jonka hinta kirpaisee, mutta laukku on ainut, jota olen vakavissani voinut edes harkita ostavani tämän päivän aikana. Rahani eivät kuitenkaan riitä laukkuun, ja se on viimeinen lajiaan. Piilotan sen muuten samanlaisen, mutta eri värisen laukun taakse. Käyn vielä uudelleen H&M:llä, enkä silti löydä mitään.
     Aika mennä syömään. Äiti odottaa jo Mäkkärissä. Syön Tuplajuusto aterian ja äiti syö El Maco hampurilaisen ja puolet ranskalaisistani. Käyn äidin kanssa Aleksi 13:ta, ja äiti maksaa laukun minulle. Nyt olisin valmis lähtemään kotiin. Käytän äitiäni kuitenkin vielä Vero Modassa ja kahvilla. Käyn pikakierroksen Gina Tricotissa, mutten enää aio osta mitään.
     Kotimatkalla käymme Kodin Terrassa, koska isäni soitti ja pyyti hakemaan sieltä omenapoimurin. Saan äitini ostamaan minulle säilytyskorin. Sen ansiosta pöytäni ei ole enää kaaoksen vallassa, vaan hiuslakkapullot, meikit ja hiusharjat ovat nyt siististi yhdessä kohtaa.
     Käymme myös Kuopion Prismassa. Ostan sieltä itselleni MissMixin synttärinumeron ja karkkia. Äitini ostaa esim. pikkuveljelleni "tuliaisiksi" kalsarit.
     Kotimatkalla olen jo väsynyt, ja lähes nukahdan auton tasaiseen hurinaan ja vaimeasti soivaan musiikkiin taustalla. Äitini kuitenkin haluaa käydä vielä katsomassa Iisalmen uutta Citymarkettia, joten käymme sielläkin. Parkkipaikalta ei meinannut löytää tyhjää parkkiruutua. Puolet pihasta oli kuitenkin vielä työn alla mustaa savua yskivine kaivureineen.
     Äiti ostaa ruokia ja hiustenhoitotuotteita, minä en osta enää mitään. Olen muutenkin käyttänyt päivän aikana jo enemmän rahaa kuin ansaitsen puolessa vuodessa viikkorahoina.
     Kotona odottaa 4Hoon kerhonohjaajakoulutukseen pettynyt pikkusiskoni, joka kertoo koulutuksen palajstuneen oman yrityksen perustamisesta kertovaksi, turhaksi. Hän valittaa, ettei nyt päässyt Kuopioon tai edes Nuokkarilla perjantaina olleeseen discoon. En jaksa kuunnella, joten menen omaan huoneeseeni vietyäni uudet vaatteeni pesuun.