(Kävelevien koneiden & Kadotetun mantereen jatko-osa)
Kirja-arvostelu
____________________________________________________________________________
Juoni lyhyesti
Köynnösmaa-Anchorage, Kadotetulle mantereelle kiintokaupungiksi juurtuneena on tylsä paikka elää. Ainakin 15-vuotiaan Wrenin mielestä, sillä hän haaveilee seikkailuista. Vaikka sellaisista, joissa hänen vanhempansa Tom ja Hester olivat nuorempina olleet mukana. Kun kaupunkiin vastoin kaikkea todennäköisyyttä ilmestyy oleskeluaan salaavia Kadonneita poikia, Wren haistaa mahdollisuuden seikkailuun ja varastaa näiden puolesta salaperäisen, vanhatekun aikaisen Tinakirjan.
Sen seurauksena hän päätyy ensin panttivangiksi sukellusveneeseen ja sitten orjaksi Brightonin lomaparatiisin pormestarin vaimolle.Enää Wren ei kaipaa seikkailuja ja hän alkaa ymmärtää, mikseivät hänen vanhempansa halua puhua omistaan.
Tinakirja päätyy pormestarille, ja se tuntuu vetävän puoleensa kaikenlaisia vallantavoittelijoita ja järjestöjä. Pian Wren onkin keskellä vaaralliseksi muuttunutta Seitsemättä taivasta orjapoika Theoon turvautuen.
Tuomio ***½ / *****
Kirjan kerronta on selkeää ja mielenkiintoista, juonenkäänteet tulevat sopivissa paikoissa ja ne sisältävät tarpeeksi jännitystä, vaikka ovatkin osittain ennalta arvattavissa ja ehkä hieman jopa toistavat edellisten osien juonirakenteita. Kansien väliin on onnistuneesti punottu ahdistusta, surua, iloa, vihaa, rakkautta, toivoa... mukana on koko tunteiden skaala.
Loppuratkaisu on suurimmalta osin ennalta-arvattava, kovin moni ei kirjoita päähenkilöilleen traagista loppua. Mukana on silti myös elementtejä, jotka yllättivät, kuten Wrenin "möläytys" ja Hesterin päätös.
Hahmot
Vanhoja edelleen kuvioissa mukana mm:
Tom, Hester, Shrike, Pennyroyal, Patalakki
Uusia hahmoja mm:
Kalapulla, Theo, Boo-Boo, Cynthia
" Wren pudisti päätään. Hän tiesi vain sen, että Tinakirjan takia oli kuollut taas yksi ihminen. Hän toivoi, ettei olisi koskaan ottanut koko karmeaa opusta neiti Freyan kirjastosta.
Boo-Boo hätisti makuuhuoneensa ovella seisovan vartijan tiehensä ja kääntyi Wrenin ja Theon puoleen. Hän tarkasteli heitä vino hymy huulillaan ja otti Wrenin kädet omiinsa. "Rakkaat lapset", hän sanoi. "olen hirveän pahoillani siitä, että yrityksenne lentää tiehensä epäonnistui. Sehän sinulla oli tavoittena, vai kuinka, Wren? Käskit lentäjiä tankaamaan mieheni jahdin, jotta sinä ja Theo voisitte lentää yhdessä pois täältä. Olenko oikeassa?"
"Minä -" Theo aloitti.
"Theolla ei ollut mitään tekemistä koko jutun kanssa!" Wren protestoi. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti