Onnistuin neulomaan pipon joustinneuleosan. Jopa ilman virheitä. (tai sitten en vain huomaa niitä) Mutta... se näyttää kyllä AIVAN liian pieneltä. Kapealta siis. Vaikuttivatkohan äitini varastosta löytyneet suositusta ohuemmat puikot asiaan? Laitan facebookissa viestiä epäilyistäni kaverilleni. Hän kuitenkin ehti lähteä, ennen kuin saan vastausta, ja illalla hän soittaa minulle.
"Sähän teit ne 56 silmukkaa, mitkä oli ohjeessa?"
"Joo..."
"Sun olis pitäny laskee ne silmukat uusiks, kun se lanka on ohuempaa ku ohjeessa."
"Ai jaa..."
"Mä taisin kyllä sanoo siitä sulle..."
"Joo, niin sanoitkii. Mut en mä raski enää purkaa sitä... Jos neulon sen loppuun ja ostan uudet langat ja sit teen niistä uuden pipon. Annan tän nyt sit vaikka pikkuveljelle..."
"Okei, mä voin sitte vaikka auttaa laskemaan ne silmukat."
"Kiitti."
"Moikka."
"Moikka."
Noin se suurin piirtein meni. Neuloin sitten pipoa illalla telkkaria katsellessa, ja äiti tuli katsomaan. "Ei tuo kyllä mahdu..." hän toteaa, kun paljastan antavani pipon pikkuveljelle, kun siitä kerran liian pieni tulee minulle. "Nuken pipo korkeintaan. Pura pois, ettei mene hukkaan."
Neulon vielä pari kierrosta, mutta sitten päätän purkaa pipon alun. Vedän puikot irti yksi kerrallaan, ja katson aikaansaannostani. "Purkamaan vaan..." ajattelen, ja alan vetää lankaa neuleesta ja keriä sitä lankakerän ympärille. Nyt puikot ja lanka odottavat pöydälläni.
Aamulla koulussa saan ohjeet silmukoiden laskemiseen kaveriltani. Toivottavasti muistan vielä oikein:
- katso paketista silmukkamäärä kymmenellä sentillä vaakasuoraan
- mittaa päänympärys
- kerro silmukkamäärä (x) päänympäryksellä (esim. 55cm)
--> 5,5x = luotavien silmukoiden määrä
Ja kotona vaan neulomaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti