Perjantai

Aamulla minun olotila lähenteli jo paniikkia. Tuntui, että tänäänhän on ihan älytön määrä tehtävää, eikä mihinkää oo kunnolla valmistautunut. Ennen koulun alkua kotona en meinannut millään saada päähäni, mitä kaikkee mulla jo oli mukana ja mitä puuttui; meikkipussi meinasi jäädä pöydälle, siellä tärkeimpänä huulirasva (mun huulet on nyt ollu melko kuivat), hiusharja meinasi jäädä keittiöön (mitä se siellä teki?), monot muistin laittaa liikuntapussiin vasta viime hetkellä ja monistenippu melkein jäi kirjapinon väliin...
     Kun sitten pääsin koululle, kävin survomassa liikuntapussin kaappiin, kiipesin kolmoseen ja neuvoin kaveria pikaisesti matikassa (toivottavasti oikein ja ymmärrettävästi), minkä jälkeen ravasin takaisin ykköseen ensimmäiseen jännityksenaiheuttajaan: terveystiedon tunnille. En oppimaan, vaan opettamaan!
     Tokuille (tukioppilaskunnan jäsenet) annettiin tehtäväksi pitää tt:n tunteja seiskoille itsetunnosta. Tuntisuunnitelma ohjeineen ja kalvoineen oli valmiina, mutta kyllä se silti jännitti: osaisiko selittää asiat ymmärrettävästi, antaa tehtävien ohjeet selkeästi jne. Ihan kivasti se tunnin pitäminen sitten sujui, mitä nyt opettajalta saatiin välitunnilla palautteena, että meidän tokuryhmän ainoa poika oli ollut vähän turhan puhelias ja me tytöt jäätiin taka-alalle. No, ensi kerralla sitten... Kiitos vaan vinkistä.
     Opettamisen jälkeen kävin liikunnassa hiihtämässä 3km lenkin ja suuntasin sitten meidän koulun "baariin" (kahvilaan), Jaskikseen, jossa tänään olisi mun eka työvuoro. Kolmannella tunnilla siellä sitten siistittiin vähän paikkoja, käytiin kaupassa edellisten työntekijöiden ohjeiden mukaan, unohdettiin palauttaa pullot ja käytiin syömässä. Ruokiksella sitten aukesi Jaskis ja varsinainen myyntityö alkoi. Tämä Jaskisvuoro oli se toinen stressitekijä aamulla. Nyt alkoi jo tuntua, että hei, eihän tämä päivä niin kamala ole, enää kolme tuntia koulua ja sit on viikonloppu vapaa!
     Neljännellä tunnilla oli mediaa, ja tunnille meno totta puhuen jopa vähän kauhistutti: pitäisikö alkaa kuvata elokuvaa? Olin stressannut tätä jo aamulla, unohtanut päivän mittaan ja roolivaattetkin olivat jääneet kotiin... Onneksi sitten tunnin alkaessa sain vain istua tietokoneen ääreen ja hetken rentoutumisen jälkeen aloin näpytellä juttua koulumma TETeistä vuosikirjaa varten. Ihan valmiiksi en sitä saanut, mutta hyvän pohjan ehdin jo tehdä.
     Nyt oltiin jo voiton puolella! Enää kaksi tuntia koulua, sitten... No, saa rentoutua kunnolla. Tunnit meni melko äkkiä (matikka & englanti), varsinkin kun englannissa katsottiin vielä osa tunnista elokuvaakiin.
     Koulun jälkeen menin hetkeksi istumaan äidin työpaikalle (en viitsinyt lähteä suksien ja kaikkien llaukkujen ja muiden kanssa lähteä kävelemään kotiin) ja sitten autolla kaupan kautta kotiin. Kaupasta tuli ostettua pikkusipsipussi, pieni suklaapatukka ja lakupatukka. Kotona söin jo pizzaa Pepsi maxin kanssa. Pizzan jälkeen aukesi sipsipussi ja pääsin lukemaan pikkusiskon Trendi-lehteä kun tarjosin yhden pikkuriikkisen sipsin ja annoin vastavuoroisesti siskolle luettavaksi Demin. Sitten oli vuorossa telkkarin edessä löhöäminen. Sitten muistin, että voisi tarkistaa, jos netissä jo olisi jotain kesätöihin viittaavaa (omaa rahaa olis ihan kiva saada tienattua, vaikkei se työnteko mitään herkkua olekaan). No eipä löytynyt. Nyt kuvioissa mukana ovat facebook ja blogin päivitys. Ei enää stressaa!

Huomenna on sitten luvassa automatka Kuopioon katsomaan shelttipentua, joka ostetaan meille. Sen nimeksi kai tulee Jami pikkusiskoni ja isäni yhteisellä päätöksellä. Aluksi inhosin nimeä. Sitten en enää inhonnut, mutten innostunutkaan. Sitten siedin sitä. Nyt se tuntuu jo ihan hyvältä vaihtoehdolta. Tai no, se kai on nyt ainut vaihtoehto, joten ei sitä vaihtoehdoksi kannata enää kutsua. Tervetuloa taloon, Jami! (Samalla reissulla käydään sitten vähän shoppailemassakin minkä ehditään... Ostoslista on pitkä, toivottavasti löytyy edes puolet sille kirjoitetusta jutuista.)